Letra da Música: MARJAT - Mokoma

Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun
Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu
Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään
Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen
Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen
Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää
Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan meidät elättää
Lahjoillaan...

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan elättää
Lahjoillaan...